Syntymä

Demoni syntyy kuolevaisen tummuneesta sielusta, kun tämä on ensin tuomittu Limbuksessa. Tummuneella sielulla tarkoitetaan maan päällisen elämän jättämiä jälkiä sieluun, jotka riippuvat eletystä elämästä, paheista ja synneille omistautumisesta. Usein tapa kuolla on myös yhteydessä kuolevaisen syntisyyteen ja se määrittää elämän demonina Manalassa. Tuomitsija ottaa nämä seikat huomioon jokaisen sielun kohdalla erikseen ja tulkitsee sielun laadun. Tämän yhteudessä huomiodaan myös se, minkä ikäisenä sielu on päätynyt tuomittavaksi, koska 16 ikävuotta nuorempana kuolleita pidetään liian nuorina tuomittavaksi ja nämä lähetetään takaisin maahan syntymään uudelleen.
Demonin syntyessä Limbuksessa sielun tuomitsija tutkii sen maassa viettämää elämää ja saa alitajuntaansa nimen, jonka hän istuttaa tulevan demonin alitajuntaan. Näin ollen uudelleen syntyvä olento tietää nimensä syntyessään. Tavallisesti vastasyntyneitä opastetaan elämän alkuun demonina ja heillä jokaisella on oma mentori. Mentorina toimii joko tuomitsija itse tai tämän nimittämä apulainen, jolle vastuu mentoroinnista on siirretty. Tuomitsemisen ja mentoroinnin Limbuksessa hoitavat jumalat ja vanhimmat, vahvimmat ja arvostetuimmat demonit ja enkelit. Yleensä mentorien vastuualueelle kuuluu neuvoa kulkeminen maan ja manalan välillä, energian saaminen kuolevaisilta ja se, mikä on sallittua ja mikä ei. Tämän lisäksi kerrotaan yleisesti eri ulottuvuuksista ja niiden lajistosta ja vastasyntyneet perehdytetään tämän perusvoimien hallintaan ja lentämiseen. Perehdyttämisestä huolimatta vastasyntyneet alkavat kunnolla tiedostaa voimiaan vasta useiden päivien päästä syntymästä ja toisinaan yllätyksiä voi tulla myös useiden vuosien jälkeen. Tavallisesti vastasyntynyttä opastetaan muutamasta päivästä pariin viikkoon, jonka jälkeen tämän oletetaan pärjäävän itse.


Pahuus ja riivaus

Demonien pahuus riippuu paljolti yksilön sielun väristä ja edellisestä elämästä. Tavallisesti pahuus on kytköksissä demonin edustamaan syntiin ja siihen, miten vahvasti synti on kontrolloinut elämää kuolevaisena ja vaikuttanut yksilön valintoihin ja elämään. Täten osa demoneista edustaa syntiään voimakkaammin kuin toiset ja tämä myös peilautuu siihen, millaiset voimat yksilöllä on ja kuinka voimakkaiksi taidot voi kehittää. Tämän takia demonit mielletään luonnollisesti paheellisiksi ja pahaa aikoviksi olennoiksi, mitä tämä sitten kunkin yksilön kohdalla tarkoittaa. Pahuus voi näkyä yleisesti ottaen luonteessa, suhtautumisessa muihin tai ylipäänsä demonin aikeissa, tavoitteissa ja elämäntyylissä. Tämän lisäksi siitä antaa viitteitä myös esimerkiksi siipien tumma väri, materiaali ja muoto.

Nimrithissä riivauksella tarkoitetaan sitä, että demoni altistaa kuolevaisen synnilleen yli tämän sietokyvyn ja ikään kuin ajaa tämän hulluksi synnillään. Demonin vaikuttaessa taidoillaan tiettyyn kuolevaiseen liian paljon ja usein voi lopputuloksena olla riivaus, joka tavallisesti aiheuttaa kuolevaiselle erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia tai jopa mielisairauksia. Riivaus ei kuitenkaan ole suositeltavaa sen vahingoittaessa kuolevaisia ja pidemmän päälle se on myös haitaksi demonin omalle terveydelle hyödyn jäädessä voimien käyttämisen takia haittaa pienemmäksi. Demonien keskuudessa riivaus mielletäänkin usein pelkäksi tavaksi huvitella.


Sairaudet

Demonit eivät juurikaan sairastele saati kuole sairauksiin, koska he ovat lähes immuuneja monille kuolevaisten sairauksille omatessaan hyvän immuunipuolustuksen. Osa kuolevaisten taudeista saattaa kuitenkin tarttua, jos demoni on stressaantunut tai muuten heikkona, mikä taas vaikuttaa immuunipuolustukseen ja tekee alttiimmaksi erilaisille taudeille.
Luonnostaan demoneilla on myös omia sairauksia. Esimerkiksi demoneilla voi esiintyä sarvien haurastumista, halkeilua, kutisemista tai vinoon kasvamista, tai nahkaisten siipien kovettumia, haavaumia tai jopa halvausoireita esimerkiksi jonkin puutostilan takia. Sulkaisten siipien kohdalla siipien sulat taas eivät välttämättä uusiudu kunnolla. Liikasyönti voi myös aiheuttaa pahoinvointia varsinkin pidemmän tauon jälkeen. Tämän lisäksi yliluonnollisilla olennoilla voi esiintyä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksia, verenkiertoelimistön ongelmia ja mielisairauksia, jotka voivat ikään kuin peilautuvat Maassa eletyn elämän suurista menetyksistä. Edellä mainitut sairaudet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja esiintyvät sattumanvaraisesti, jolloin kaikilla menetyksiä kokeneilla ei kuitenkaan esiinny sairautta tai se tulee esiin vasta myöhemmin demonina riippuen elintavoista, jotka joko ehkäisevät tai edesauttavat sairauden ilmenemistä.


Ulkonäkökriteerit ja tunnusmerkit

Vastasyntyneiden demonien uusi ulkomuoto muistuttaa tavallisesti jollain tapaa näiden aikaisempaa ulkomuotoa kuolevaisina. On yksilöllistä muistuttaako demoni etäisesti vai hyvin läheisestikin aiempaa ulkomuotoaan uuden ulkoisen olemuksen rakentuessa ikään kuin aiemman päälle. Tämä ei kuitenkaan aina päde iän osalta ja demoniksi syntyvät ovat syntyessään aina täysikasvuisia. Demonit eivät ulkonäöllisesti myöskään vanhene ja he ovat niin sanotusti iättömiä. Demonit eivät voi myöskään kuolla vanhuuteensa vaan tavallisesti he kuolevat erilaisten yhteydenottojen seurauksena fyysiseen vammaan, joskus myös vakavaksi edenneeseen sairauteen. Pahasti haavoituttuaan demonit pyrkivät yleensä lepoon tai joskus jopa uneen keskittäessään voimansa itsensä parantamiseen ja elpymiseen. Aina tämä ei kuitenkaan riitä ja demoni kuolee, jolloin jäljelle jäävä ruumis hajoaa tomuksi lopulta häviten ja sielu siirtyy kadotukseen.
Demonien siivet voivat olla sulkaiset tai nahkaiset riippuen sielun tummuudesta, kuten myös siipien väri. Tavallisesti nahkaiset ja tummat siivet yhdistetään hyvin tummaan sieluun. Pääosin demonin siivet voivat olla minkä väriset tahansa, mutta tavallisesti siivet ovat suurimmalta osalta tummat ja sävyltään luonnolliset. Siivissä voi tosin myös esiintyä luonnollisia vaaleita sävyjä, kuten beigeä, valkoista ja harmaata. Sulkasiipiset demonit kärsivät sulkasadosta noin kerran sadassa vuodessa, mikä kestää kerrallaan noin puolestatoista viikosta kahteen. Tavallisesti demoneilla on myös häntä, joka on useimmiten nahkainen ja muistuttaa liskon häntää. Erilaiset variaatiot ovat kuitenkin yleisiä ja näihin kuuluvat monenlaiset häntätupsut, sulat, piikit kuin haaroittuneet hännänpäätkin.
Demonien hiuksien värikirjo on hyvin laaja ja se lukee sisälleen myös kaksiväriset hiukset. Väreissä suositaan pääasiassa kuitenkin luonnollisuutta. Sen sijaan silmien värinä sallitaan myös luonnottomampia sävyjä ja värejä, mutta sinistä demonien silmissä ei esiinny sinisen symboloidessa puhtautta. Muuten demonien ulkoinen olemus on luonnollinen pohjautuessaan ulkonäköön kuolevaisena lukuunottamatta hiuksia, silmiä, siipiä, häntää ja mahdollisia muita yksityiskohtia tai muita piikkejä.
Demonien nimissä vallitseva suuntaus on fantasiatyyppiset nimet, kuten Venohn, Mathor, Qyrith ja Denthorr.

Alalajit ja lajin edustajia yhdistävät piirteet:

Ylpeys - Yleensä keholtaan pitkiä muihin demoneihin nähden. Sirot ja yleensä pinnaltaan sileät sarvet.
Kateus - Pienet kolmionmalliset sarvet, jotka ovat pinnaltaan karheat. Pituudeltaan muihin demoneihin verratessa aavistuksen lyhyitä.
Viha - Jykevät paksut sarvet. Yleensä keholtaan kookkaita muihin demoneihin nähden.
Laiskuus - Yksinkertaiset, sileät ja aavistuksen kaartuvat sarvet. Keholtaan normaalin kokoinen.
Ahneus - Kahdet ulkoa sisäänpäin kaartuvat sarvet. Keholtaan normaalin kokoinen.
Ylensyönti - Yleensä keholtaan aavistuksen pyöreämpiä. Jykevät lyhyet sarvet.
Himo - Sirot tai kauniit kierteiset sarvet. Keholtaan vastaavat yleensä kuolevaisten kauneusihannetta.

Vaikka demonien alalajin edustajilla on yhteisiä ulkonäöllisiä piirteitä, ne ovat lähinnä suuntaa antavia ja niin sanotusti stereotypisiä näkemyksiä siitä, millaiseksi tietyn synnin edustajat tavallisesti kuvataan. Täten myös poikkeavia yksilöitä löytyy.
Tavallisesti demonin voiman tason voi kuitenkin päätellä vertaamalla kahta saman alalajin edustajan sarvia keskenään. Mitä voimakkaampi yksilö, sitä vahvemmat ja pidemmät sarvet. Demonin voimat eivät ole kuitenkaan sidoksissa sarviin. Sarven katkeaminen ei siis vähennä voimia. Sarvet eivät myöskään kasva oikeastaan voiman mukaan vaan ne kasvavat ja vahvistuvat hiljalleen ajan myötä, mutta koska ikä ja voiman määrä kulkevat käsi kädessä voi sarvien koosta päätellä demonin voimakkuuden.
Sarvien sisällä on verisuonia ja elävää kudosta jonka takia sarven vaurioituminen on tavallisesti hyvin kivulias kokemus.

Elintavat

Rangaistukseksi tummuneesta sielustaan demonit joutuvat elämään energialla, jota he saavat tavallisesti kuolevaisista. Myös yliluonnollisista olennoista voi saada energiaa, mutta se ei ole yhtä tyydyttävää. Tämä demonien energianlähteeksi sopiva energia saa alkunsa jonkin seitsemästä kuolemansynnistä; ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo, kasvaessa voimakkaaksi jossakin olennossa, jolloin tiettyyn syntiin erikoistunut demoni pystyy hyödyntämään tämän energian voimavaranaan ja energianlähteenään. Tämän lisäksi demonit voivat syödä pääosin ilman ongelmia, mutta ruoka ei tuo heille makunautintoa kummempaa tyydytystä, koska demonit eivät tunne nälkää tai tarvitse ruokaa selviytyäkseen.


Taidot ja kyvyt

Enkeli syntyy kuolevaisen puhtaasta sielusta, kun tämä on ensin tuomittu Limbuksessa. Puhtaalla sielulla tarkoitetaan maan päällisen elämän jättämiä jälkiä sieluun, jotka riippuvat elämän hyveellisyydestä, kohtuullisuudesta ja usein myös uskonnollisille arvoille omistautumisesta. Tuomitsija ottaa nämä seikat huomioon jokaisen sielun kohdalla erikseen ja tulkitsee sielun laadun. Tuomitsemisen yhteydessä huomioidaan myös se, minkä ikäisenä sielu on päätynyt tuomittavaksi, koska 16 ikävuotta nuorempana kuolleita pidetään liian nuorina tuomittavaksi ja nämä lähetetään takaisin maahan syntymään uudelleen.
Enkelin syntyessä Limbuksessa sielun tuomitsija tutkii sen maassa viettämää elämää ja saa alitajuntaansa nimen, jonka hän istuttaa tulevan enkelin alitajuntaan. Näin ollen uudelleen syntyvä olento tietää nimensä syntyessään. Tavallisesti vastasyntyneitä opastetaan elämän alkuun enkelinä ja heillä jokaisella on oma mentori. Mentorina toimii joko tuomitsija itse tai tämän nimittämä apulainen, jolle vastuu mentoroinnista on siirretty. Tuomitsemisen ja mentoroinnin Limbuksessa hoitavat jumalat ja vanhimmat, vahvimmat ja arvostetuimmat demonit sekä enkelit. Yleensä mentorien vastuualueelle kuuluu neuvoa kulkeminen maan ja taivaan välillä, opettaa muun muassa parantamista oikeista toimintatapoja suojattien kanssa, ja sen, mikä on sallittua ja mikä ei. Tämän lisäksi kerrotaan yleisesti eri ulottuvuuksista ja niiden lajistosta ja vastasyntyneet perehdytetään tämän perusvoimien hallintaan ja lentämiseen. Perehdyttämisestä huolimatta vastasyntyneet alkavat kunnolla tiedostaa voimiaan vasta useiden päivien päästä syntymästä ja toisinaan yllätyksiä voi tulla myös useiden vuosien jälkeen. Tavallisesti vastasyntynyttä opastetaan muutamasta päivästä pariin viikkoon, jonka jälkeen tämän oletetaan pärjäävän itse.

Yksi tärkeä perustaito on myös teleporttaamisen hallitseminen ja se on tavallisesti yksi ensimmäiseksi opittavista taidoista. Teleportatessa demoni keskittyy siirtymään haluamaansa tuttuun paikkaan ja niin sanotusti näkee sen tietyn paikan mielessään. Täten siirtyminen mihinkään sattumanvaraiseen paikkaan vahingossa tai tarkoituksella ei ole mahdollista tai päätyminen jonnekin täysin tuntemattomaan paikkaan, jossa hahmo ei ole aiemmin käynyt tai josta tällä ei ole muistikuvia. Tosin jos esimerkiksi siirtymishetkellä päätyy kuitenkin ajattelemaan epähuomiossa jotain toista paikkaa siirtymisen ratkaisevalla hetkellä, sinne saattaa joutua vanhingossa sen sijaan, että pääsisi haluamaansa paikkaan. Siirtyminen vaatii myös täydellistä keskittymistä, joten pakeneminen esimerkiksi kuristusotteesta tai kesken taistelun on vaikeaa, jos huomio herpaantuu ympäristöön tai esimerkiksi kosketuksesta. Siirtyminen paikasta toiseen vie myös energiaa, joten energiapulassa olevan voi olla hankalaa jaksaa siirtyä esimerkiksi Maasta takaisin Manalaan. Halutessaan ja teleporttaamisen hyvin hallitessaan demoni voi myös siirtää jonkun toisen mukanaan haluamaansa paikkaan tätä koskettaessaan. Tämä vaatii kuitenkin paljon enemmän energiaa, joten se ei onnistu kaikilta demoneilta.

Tämän lisäksi demoneilla voi olla erilaisia ja uniikkeja erikoistaitoja ja normaalisti niitä on yhdestä kahteen demonia kohti. Tällaisia erikoistaitoja voivat olla esimerkiksi normaalia voimakkaampi muistikuviin vaikuttava manipulaatio, kivun illuusion tuottaminen tai halutun uhrin halvauttaminen lyhyeksi ajaksi.
Monet aistiharhat ja magian käyttäminen on kuitenkin voimia vievää, jonka takia tiettyä kykyä on hankala ylläpitää pitkiä aikoja.
Näiden taitojen lisäksi jokainen demoni pystyy pitämään yllä näkymätöntä tai näkyvää muotoa. Näkyvässä muodossaan he voivat olla niin sanotussa tavallisessa muodossaan tai ihmismäisessä muodossa, joka ei poikkea ulkoisesti tavallisista kuolevaisista. Kuolevaisten on hankalaa tunnistaa ihmismäisessä muodossa olevaa demonia demoniksi. Muodon muuttaminen kuluttaa kuitenkin runsaasti energiaa, eikä esimerkiksi ihmismäistä tai näkymätöntä muotoa voi pitää yllä tuhottoman pitkiä aikoja.


Suhtautuminen muihin lajeihin

Demonit eivät yleensä pidä enkeleistä, koska mieltävät nämä puhtoisiksi ja itseään paremmiksi olennoiksi. Jumalia he sen sijaan arvostavat, vaikka taivaan ylijumalasta he eivät suuremmin välitä. Kuolevaisia demonit pitävät itseään alempiarvoisina, mutta arvostavat heitä helpon energian takia.