Aikojen alussa oli kolme jumalaa. Taivaalla, Manalalla sekä Maalla jokaisella omansa. Kävi niin, että maan jumala juopui hiljalleen kaikesta vallasta, joka hänellä oli muihin olentoihin. Lopulta hulluus eteni niin pitkälle, että hän halusi tuhota maailmojen rajat ja sulauttaa ne yhdeksi.

Manalan ja taivaan jumalat eivät nähneet muuta mahdollisuutta kuin surmata toverinsa. Niinpä he loivat aseen. Aseen jollaista kukaan ei ollut aikaisemmin nähnyt, ja joka oli voimakkaampi kuin mikään ase ennen sitä tai sen jälkeen.

Ase on nimeltään Ephemera. Se oli tarkoitettu erityisesti jumalten tuhoamiseen. Kun maan jumala saatiin kukistettua antoivat jumalat aseen viikatemiehelle, joka piilotti sen tarkoin paikkaan, josta kukaan ei sitä löytäisi.

Maan jumala jätti jälkeensä suuren aukon, jonka korjaaminen vei aikaa manalan ja taivaan jumalilta. He loivat seurakseen kuusi uutta jumalaa, arkijumalat, jotka pitivät huolta maasta ja maan kansasta. Työtä oli kuitenkin edelleen liikaa, ja niinpä jumalat loivat uudenlaisen manalan ja taivaan.

Näissä uusissa maailmoissa sielut muuttuivat enkeleiksi tai demoneiksi. Jottei näitä olentoja olisi syntynyt liikaa lähettivät jumalat osan sieluista kadotukseen. Demonit eivät osanneet vielä uutena lajina hallita kuoleman syntejä. Syntejä painottamaan ylijumalat loivat vielä tunteiden jumalat ja näin uusi maailma oli syntynyt.

Jumalat saivat elää uudessa maailmassaan rauhassa usean tuhannen vuoden ajan ennen kuin syntyi puolijumala, ihmisen ja kaaoksen jumalan jälkeläinen. Lapsi sai nimekseen Socras ja varttuessaan hän rakastui enkeliin, arkkienkelin Hyraeliin. Tunne ei ollut yksipuolinen.

Kaksikko onnistui kauan aikaa piilottelemaan suhdettaan, mutta lopulta Taivas sai tietää. Jumalat olivat todella pettyneitä Hyraeliin, koska arkkienkelin rakastuminen ihmiseen oli ennenkuulumatonta. Rangaistukseksi Taivas aikoi pyyhkiä kummankin muistot. Socras ei kuitenkaan tähän suostunut ja suostutteli Hyraelin pakenemaan maahan ja piiloutumaan kanssaan metsään.

Jumalten löytäessä lopulta kaksikon, siirsi Hyrael osan tiedostaan Socraselle suojellakseen tätä. Kaksikko yritti vielä taistella vastaan, mutta sillä ei ollut suurtakaan merkitystä. Socras murhattiin kylmäverisesti Hyraelin silmien edessä ennen kuin hänet vietiin takaisin taivaaseen odottamaan omaa rangaistustaan, koska hänestä tahdottiin tehdä selvä esimerkki kaikille, jotka uskaltautuivat uhmaamaan Taivaan sääntöjä.

Socrasin ruumiista irtautunut sielu vaelsi kohti Manalaa ja päästyään perille murtautui ulottuvuuksien läpi sisään Hyraelilta saamallaan tiedolla, ja koska Socras ei ollut kulkenut limbusin lävitse saattoi hän itse päättää kuinka vahvana ja millaisena demonina hän syntyisi uudelleen.

Hän ei joutunut myöskään luopumaan vanhoista voimistaan tai tiedoistaan, joten hänestä tuli hetkessä huomattava uhka kaikille maailmoille. Socras yritti pelastaa rakkaansa, mutta ei ehtinyt ajoissa. Hän alkoi janota kostoa jolloin hän muisti vanhan, lähes unohdetun tarun maan ylijumalasta sekä legendaarisesta aseesta.

Tällä hetkellä niin jumalat kuin Socras käyvät kilpajuoksua kannattajista sekä siitä kuka löytää ensimmäisenä Ephemeran. Socras etsii asetta voidakseen tuhota niin jumalat, kuin tämän hetkisen maailmankin. Hän haluaa jatkaa siitä mihin maan ylijumala jäi.

Hän haluaa romahduttaa ulottuvuuksien rajat ja tätä kautta sulauttaa maailmat yhdeksi sekasorron pesäksi. Samalla hän haluaa tappaa myös jumalat ja vapauttaa niin enkelit kuin demonitkin ikuisista tehtävistään. Jumalat taas etsivät asetta voidakseen pysäyttää Socraksen. Kuka tulee löytämään aseen ensiksi ja mitä tulee tapahtumaan sen jälkeen kun ase löytyy?