Limbus on paikka, jonne sielut saapuvat maasta ja tulevat tuomituiksi joko enkeliksi, demoniksi, jumalaksi tai kadotukseen, jollei kuolema ole kohdannut alle 16-vuotiaana. Kadotuksen polkuun päätyy usein valtaosa väestöstä, joka koostuu niin sanotun kultaisen keskitien ideaalia mukailleista kuolevaisista ja sieluista joiden tummuus on ollut mustakiin synkempää, jotta toista mahdollisuutta olisi tohdittu suoda.

Limbukseen pääsevät enkelit, demonit ja jumalat, joille on annettu tehtäväksi tuomita sieluja ja joille on tätä kautta myöskin hyväksytty lupa astua Limbukseen. Ulkonäöllisesti Limbus muistuttaa suurta juhlasalia korkeine kattoineen ja laajoine käytävineen.

Tuomitseminen on operaatio, joka tehdään kuolevaisen sieluille tuon elettyä yhtäjaksoisesti 16 vuotta. Nuorempana kuolleet sielut lähetetään suoraan takaisin maahan syntymään uudelleen vauvana, koska lapsen sielu on liian nuori tuomittavaksi. Sielu, joka on ehtinyt täyttää 16 vuotta, täytyy käydä läpi tuomitseminen, jota ilman ei pääse eteenpäin.

Tuomitsemisen aikana sielun vanhat muistot sekä taidot poistetaan suurpiirteisesti. Joskus operaation jälkeen jäljelle voi kuitenkin jäädä pieniä palasia muistoja, jotka saattavat myöhemmin näkyä takaumina, hatarina ja utuisina muistoina entisestä elämästä. Takauman voi laukaista esimerkiksi jokin tuttu paikka. Tuomitsemisen aikana sielulta ei poisteta perustaitoja eli puhumisen ja kävelemisen kaltaisia taitoja. Tämän vaiheen jälkeen sielu tuomitaan eletyn elämän ja sielun värin perusteella Manalaan, Taivaaseen, Kadotukseen tai Jumaluuteen. Päätöksen jälkeen sielulle luodaan runko uutta muotoa varten, jonka jälkeen sielu lähetetään eteenpäin. Ulottuvuutensa ja uuden kotinsa saavutettuaan luo sielu itselleen uuden ulkomuodon uudelleen syntyneenä.